Muista
Kuinka käy jos kahden ei tätä tehdä
Unelmiesi mies jääkö yksin
Tämä on omistautunut sinulle
Ensi syksynä rakkaus on välitöntä
Rohkeus pelasti
Kuinka yhdistää yhdenvertaisuus
Muista esimerkiksi neuvokkuus
Selviäisit omana
Kirjoitettu 9.11.2016
Milloin?
Mietin, mietin, mietin.
Ei, ei, ei. Joo, joo, joo.
Ei. Jyrkkä ei.
Jäin todellakin miettimään kaikkea.
Onnistuisiko se koskaan.
Ei.
Liian paljon esteitä.
Joskus muistot pitää jättää taakseen.
Pitää ryhdistäytyä.
Yrittää edes.
Monesta miljardista ihmisestä tuolla on varmasti joku minulle.
Se parempi puolisko.
Kirjaimellisesti parempi.
Se, joka ei petä, jätä ja tulee paikalle kun on oikeasti hätä.
Se, kenen kainaloon käpertyä, kun on kylmä.
Se, kelle valittaa, kun on ollut tyhmä.
Hän rakastaisi minua ehdoitta, kuten minäkin.
Pyyhkisi kyyneleeni aina, kun itken.
Ottaisi syliin, kun on huono olla.
Milloin saan taas rakastaa?
Kirjoitettu 25.2.2016
Onko sitä olemassa?
Rakkautta ei ole ilmassa. Miksi sitä on niin vaikea saada? Miksei jokaiselle ihmiselle ole sitä oikeaa. Sanotaan, että kaikille on. En usko. Tai sitten se voi olla monen tuhannen kilometrin päässä. Mitä sekään hyödyttää? En ole koskaan saanut tuntea sellaista rakkautta. Sellaista, että joku ihan tosissaan välittäisi ja haluaisi viettää loppuelämän yhdessä. Aikani koittaa joskus. Toivottavasti. Onko sekään kuitenkaan se täysin oikea? Onko sitä olemassa? Näin unta eräästä vanhasta luokkalaisestani. Siitä, että hän piti minusta. Ehkä se taas sai nämä ajatukset liikkeelle ja minut pohtimaan rakkautta. Ehdoton rakkaus olisi mahtavaa.
Melankolisuus iskee
Käveltiin keikalle eturiviin, koska siellä oli tyhjää tilaa. Olin mä kuullu artistista nimeltä Paperi T ja kuunnellu niitä kappaleita mitä eniten on hehkutettu. Kuten useasti monelle artistille käy. Siinä muutama minuuti ooteltiin. Ystävä kysy kuka tää ees on. Vastasin et toi pitkätukkanen tuol sivus. Keikka alko. Samalla sekunnilla mulle tuli niin hyvä fiilis. Lähes kolmen vartin ajan katsoin Henriä ja nautin. Hän esitti surumielisen näköiset naiset, katsoi mua silmiin ja musta se tuntu siltä, että siinä oli jokin merkitys. Vaikka tuskin olikaan, mut se tuntu merkitykselliseltä. Tosin kappaleen nimi kertoo jo paljon. Lähipäivinä mun korviin ei oo kantautunu lähes mitään muuta, kun tän herran kappaleita. Melankolisuus iskee.
"Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän sit moukkaantuu.
Sanoin sua Henry Millerin romaanin naiseks mut et tajunnu ees loukkaantuu.
Ja se oli sillo selvä, kevät ei tulis yhessä tai selvän.
Kauniit ihmiset vaan tylsistyttää. Ime sitä röökiä, mut pliis ole hiljaa."
Paperi T - Surumielisen näköiset naiset
Kirjoitettu 26.7.2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)