Melankolisuus iskee

 photo sn1_zps0of8ll75.jpg  photo sn_zpsjjgzw5pi.jpg

Käveltiin keikalle eturiviin, koska siellä oli tyhjää tilaa. Olin mä kuullu artistista nimeltä Paperi T ja kuunnellu niitä kappaleita mitä eniten on hehkutettu. Kuten useasti monelle artistille käy. Siinä muutama minuuti ooteltiin. Ystävä kysy kuka tää ees on. Vastasin et toi pitkätukkanen tuol sivus. Keikka alko. Samalla sekunnilla mulle tuli niin hyvä fiilis. Lähes kolmen vartin ajan katsoin Henriä ja nautin. Hän esitti surumielisen näköiset naiset, katsoi mua silmiin ja musta se tuntu siltä, että siinä oli jokin merkitys. Vaikka tuskin olikaan, mut se tuntu merkitykselliseltä. Tosin kappaleen nimi kertoo jo paljon. Lähipäivinä mun korviin ei oo kantautunu lähes mitään muuta, kun tän herran kappaleita. Melankolisuus iskee.


                                                                 "Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän sit moukkaantuu.
                                                                    Sanoin sua Henry Millerin romaanin naiseks mut et tajunnu ees loukkaantuu.
                                                                   Ja se oli sillo selvä, kevät ei tulis yhessä tai selvän.
                                           Kauniit ihmiset vaan tylsistyttää. Ime sitä röökiä, mut pliis ole hiljaa."
                                                                                                                 Paperi T - Surumielisen näköiset naiset

Kirjoitettu 26.7.2016

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti