Hän

 

Hän odotti bussia. Aurinko paistoi lumoavasti hänen kuluneisiin punaisiin hiuksiinsa. Lämpö täytti sisimmän. Hetkeksi hän unohti kaiken negatiivisuuden maan päällä. Hetken päästä bussi ajoi mäkeä alas pysäkille. Hän nousi kyytiin. Seuraavat kaksikymmentä kilometriä hän sai nauttia hetken yksinäisyydestä ja musiikista. Hänen soittolistaltaan alkoi soimaan eräs biisi. Sellainen, joka sopisi elokuvaan, jossa joku istuisi bussissa. Juuri kuten hän. Seuraavalta pysäkiltä kyytiin tulleet nuoret tytöt katsoivat hieman vieroksuen häntä, sillä hän oli hieman äkäisen näköinen ja piti kenkiä edessä olevalla penkillä. Samoin katsoi keskustasta kyytiin tullut vanhempi rouva. Hänen ei ole kuitenkaan koskaan ole tarkoitus olla äkäisen näköinen. Hän vain on. "Hän", on minä.


Kirjoitettu 11.2.2015